Omaan kotiin.

toukokuu 10th, 2012

Uskomatonta, miten pitkämielisiä olettekaan, oi rakkaat ystävät, sukulaiset tai muuten vaan uteliaat lukijani! Tuijotan ällistyneenä blogini kävijämäärä-mittareita, enkä voi käsittää, että täällä käy tosiaan päivittäin vierailijoita!! Vaikka edellinen päivityskin on ties miltä ajanlaskulta!? No, nytpä odotuksenne palkitaan! :D

Pikainen priiffi meitin elämästä: Oman tuvan osto vuoden vaihteessa, miehen opintojen valmistuminen lopputalvesta, opiskelijakämpän ja oman kodin välillä ravaamista ja remonttihommia, sitten lopulta muutto omaan kotiin alkukeväästä, nyt lisää remonttihommia.

Elämä on niin hektistä nytten ollut, mutta antakaa anteeksi. Lahjotaan nyt vaikka nameilla.

Tässä maistiaisia myös meidän työmaalta. Kun meitin makuuhuoneen pohjatyöt oli tehty (= vanhojen materiaalien poisto ja pintojen siistiminen, tasoittaminen ja pohjamaalaaminen) näytti vissiinkin aika kolkolta..

Jotain sentään ollaan saatu aikaiseksi! Tapetointi meni tässä ensimmäisessä huoneessa vähän harjoitteluksi, mutta ei niin pahasti, että se kuvissa näkyisi.. ;) Isäntä on asentanut lattian itse, mutta valuhommiin jouduttiin ottamaan töihin kunnon ammattilainen; Lattiahemmo se vasta sai meidän makkarin perunapeltolattian laminaatti-kuntoon. Lattiantasoitustöitä ja putkitöitä lukuun ottamatta ollaan (toistaiseksi) pärjätty omin- ja ihanin apuvoimin. Kiitos paapat  ja muut rakkaat apulaiset!

Näistä ennen ja jälkeen kuvista saa pienen käsityksen siitä, mitä meidän päivät remppa-reiskoina on pitäneet sisällään. Kyllä, aivan, makuuhuone ei ole vielä valmis, en nyt vain malttanut olla antamatta maistiaisia teille, kun edes jokin huone alkaa olla asumiskelpoinen. Lisää myöhemmin, nyt nukkumaan.

Öitä.

-Maisa

Tammikuun valkeutta

tammikuu 26th, 2012

Ensimmäiseksi pahoitteluni pitkästä tauosta täällä blogimaailmassa! Olen ollut kamalasti töissä nytten, eikä voimia tänne virtuaalimaailman puolelle ole hetkeen riittänyt. Tammikuu on jo pitkällä, ja arki rullailee. Olen seuraillut sivusta lumoutuneena pienen ihmisen mielikuvitusleikkejä, ja ymmärryksen huimaa lisääntymistä. Jokainen pehmolelu on oma persoonansa, ja vuoroin leikin päähenkilönä. Erityissuosikkejakin löytyy, kuten Foxi-kettu ja Martti- sekä Salama-autot.

Kettu repparissa.

Teehetki keittiössä.

Äitikin on päässyt leikkimään. Joulupaketeista löytyi vaikka mitä ihanaa, mutta erityishauskaa oli saada lahjaksi 4 kappaletta kauniita posliinivetimiä! Kuinka kekseliästä! Suloiset valkoiset vetimet innostivat minut tuunaamaan pikkuneidin lipastoa (siitä tulee vielä joskus pikkuinen pöytä, kunhan saan aikaiseksi väkästää jalat).

Lipasto oli ällöttävän likainen ja ja huonossa kunnossa kun löysin sen kierrätyskeskuksesta. Pintaan oli liimattu valkoinen, osittain repeillyt muovinen tarrakelmu, joka oli ihmeen tiukassa.. Sitkeän muovin alta löytyi halkeillut ja tahmainen lakkapinta. Kunnon pesun ja ankaran hiomisen jälkeen maalasin kaikki pinnat maalarinvalkoisella. Sitten vain uudet vetimet, ja valmista tuli.

Lipasto-pöytä työn alla

Maalinhaju jäi kutkuttamaan nenääni niin, etten voinut vielä siihen lopettaa. Niinpä otin käsittelyyni saman tien vielä makuuhuoneen lelukaapin (palvellut aikaisemmassa elämässään toimiston arkistokaappina). Ovet maalasin samalla maalarinvalkoisella, ja vetimiksi niin ikään posliiniset nupit. Vetimien kolot ja lukkopesän reijän kittasin umpeen – lelukaapissa tuo lukitusmahdollisuus ei liene pakollinen. Saas nähdä maalaanko kaapin rungon vielä vaalean harmaaksi, (kuten itse haluaisin) vai kelpaako sellaisenaan (kuten ukko toivoisi).. Tahtojen taistelo käynnissä! (Sanokaahan tekin mielipiteenne, ainakin jos olette harmaan kannalla! ;)

Toimistokaappi ennen..

Tässäpä siis lopputulokset niin lipasto-pöydästä (kaapin päällä) kuin maalatusta toimistokaapistakin. Kuvassa näkyy myös neidin ihku joululahjaksi saama peltinen postilaatikko.

Se on siinä!

Meillä odotellaan jo kovasti kevättä ja muuttoa omaan kotiin. Tapetteja on osteltu, ja kylppärin laatat valittu. Verhotkin olen jo tilannut keittiön ikkunaan. Sormet niin syyhyää päästä hommiin!

Valoa ja iloa,

-Maisa

Lautashylly

joulukuu 18th, 2011

Joulu tulee, ja tohisee. Siitä huolimatta olen lopultakin saanut viimeisteltyä lautashyllyn, jonka täälläkin haluan esitellä. Muistanet, että kerroin syssymmällä tehneeni löydön ulkoa. Siellähän se oli, roskikseen nojaillen, puolittain lehtien alle kätkeytyneenä. Ovet retkottivat auki, olivat pahasti kostuneet ja turvonneet. Ylähyllyltä puuttui lautasrima kokonaan, ja ripustuskoukuista toinen oli katkennut. Mies ei sanonut sanaakaan kun kannoin kapistuksen autolle, huokaisi vain, ja avasi peräluukun.

Monta iltaa väkästin hyllyn kimpussa..

Ja nyt lopultakin, valmista on!

Lautaset ja mukit Pentikin Vaniljaa, lasipurkit Riihimäen lasia ja sydänpurkki Arabiaa.

Vaihdoin vanhat puuvetimet ihaniin posliinisiin.

Pikkukaapeissa pysyy tallessa joulunamut ja kynttilät.

Lautashyllystä tuli ihana. Mies sahasi ja halkaisi harjanvarresta ylähyllyn tangon, pintaan sudin puolihimmeää valkoista Empireä. Kunnolla kuivuttuaan ovetkin menivät taas kiinni sujuvasti, saranat olivat kunnossa joten niitä ei tarvinnut vaihtaa.

Aitoa iloa ja Joulun rauhaa Sinulle ja lähimmäisillesi!

-Maisa

Kokeiluja

marraskuu 24th, 2011

Kävimme askartelutarvikeliike Sinooperissa ystävän ja muksujen kanssa. Ihastuimme pahvisiin kirjaimiin, ja ostimme molemmat lapsille omat alkukirjaimet. Tilda-lahjapaperi sopi hyvin kirjainten päällystämiseen. Pikkuneidin E:stä tuli kiva koriste tauluhyllyyn. Helppoa ja kivaa, varmaa onnistumista!

Pahvinen E on Sinooperista, samoin Tilda lahjapaperi. Taustalla näkyy myös vanha pöytäkello - lopultakin - maalattuna.

Kokeilin äidin antamasta suklaa-reseptikirjasta ohjetta jauhottomaan suklaakakkuun. Lopputulos muistutti pitkälti Karppaajan mutakakkua. Jääkaappikylmänä tuhti vhh-kakku on erittäin herkullista vaikkapa kuuman kahvin seuralaisena.

 

Jauhoton suklaakakku (Ohje kirjasta 200 suklaaunelmaa, Gummerus)

300 g tummaa suklaata (Minä käytin 74% kaakao-suklaata)

175 g voita

2 tl vanilja-aromia

5 munaa

6 rkl kuohukermaa (loppu tarjoiluun)

2 2/3 dl sokeria (huh miten paljon, itse korvasin 1dl Canderellia, mikä riitti hyvin minun makuuni)

 

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa, sekoita kunnes seos on tasaista. Nosta pois kattilan päältä ja lisää vanilja-aromi. Vatkaa munia, kermaa ja sokeria/canderellia 3-4 min ja kääntele vaahto suklaaseoksen joukkoon.

Vuoraa 23 cm kokoinen kakkuvuoka leivinpaperilla. Kaada suklaaseos vuokaan ja paista kakkua 180 asteisessa uunissa 45 min tai kunnes pinta alkaa halkeilla. Anna kakun jäähtyä ja irrota sitten reunat veitsen avulla vuoasta. Kumoa tarjoiluvadille ja koristele mustikoilla ja vadelmilla. Voit tarjota kakun myös rahkan tai kermavaahdon kanssa.

Suklainen kakku banaanirahkan kera.

Mies tykkäsi, että tämä voitti perinteisen Karpin mutakakun. Ja oma makeannälkä tuli taas selätettyä. :)

Kokeilun iloa!

-Maisa

Kirjakello osa 2.

marraskuu 17th, 2011

Suunnittelin tämän vuoden joulukortiksi yksinkertaista linokaiverrusta klassisesta Betlehem-maisemasta. Kuten tavallista, suunnitelma oli paljon hohdokkaampi pääni sisällä kuin miltä lopputulos näyttää, mutta toisaalta epätarkassa ja karkeassa seimikuvassa on jotain kiehtovaakin. Vedostin kokeeksi muutaman kuvan värikartongille iltahämärässä.

Ja sitten itse asiaan. Ah, olen niin viehättynyt uuteen kirjakellooni! Toimin tässä uudemmassa versiossa (Lisää ensimmäisestä kirjakellosta, sekä tarkemmat ohjeet kirjakellon valmistukseen aikaisemmassa artikkelissa “Kirjakello”.) viisaasti appiukon ohjeen mukaan – valjastin siis mieheni poraamaan kirjan kanteen reiän koneella. Lisäksi liimasin kirjan sivut yhdestä kohtaa yhteen ja laitoin puristukseen yön yli. Näin sivut eivät kaiverrus-leikkaus-vaiheessa heiluneet ja hetkuneet puolelta toiselle. Tämän kirjakellon sivuja ei siis voi enää aukoa kuten ensimmäisen version, mutta se tuskin olisi tarpeen muutenkaan.

Kuten kirjakelloista se ensimmäinenkin, on tämäkin kello valmistettu 100% kierrätysmateriaalista, mistä olen ylpeä. Sekä kirja (Välskärin kertomuksia, Z. Topelius) että kellokoneisto ovat löytöjä Kierrätystorilta. Koko komeuden materiaaleihin kului kaikkiaan n. 4 euroa.

Iloista ja puuhakasta myöhäistä syksyä!

-Maisa

Murusia.

marraskuu 14th, 2011

Tulimme kotiin “hermolomalta” – kuten neiti 2-vee asian ilmaisi – ja kotona odotti kiva yllätys: valituksemme oli lopultakin kuultu, ja keittiöön oli ilmestynyt uusi jääkaappi ja liesi!! Ah tätä ihanuutta! Vielä kun oppisin olemaan käräyttämättä ruoat ja leipomukset uudella tehokkaammalla uunilla.. :)

Ensimmäiset sämpylät uudessa uunissa paistumassa

Neitikin halusi kuvaan, poseeraa kynttilän kanssa

Olen askarrellut myös neidin oman huoneen helmikattokruunun parissa. Nyt päätin, että se on valmis! Tiedä sitten häntä, miltä näyttääkin kun valo on päällä (mies ei luvannut irrottaa yhtään kattolamppua kokeilua varten).

Helmikattokruunu

Sekavaa, mutta niin se on elämäkin aina toisinaan. :)

Iloa myöhäiseen ja pimeään syksyyn.

-Maisa